Oppimispäiväkirja

Moduuli 3, Oppimispäiväkirja                                                                                                                                      SOSOP20

 

Viikko 3

Tämän viikon teemana oli monikulttuurinen työ. Viikko käynnistyi itsenäisen työn päivällä, joka kului hyvin pitkälti moduulin aikataulujen tutkimisessa ja tehtävien sisäistämisessä. Tiistaina ja keskiviikkona käynnistyi asiasisällöllinen opetus, joka sisälsi muun muassa sosiokulttuuriseen innostamiseen ja luovien menetelmien hyödyntämiseen sekä yksilön kulttuuriseen kehitykseen perehtymistä. Lisäksi opiskelimme viestintää. Viestinnän oppitunnin koin erityisen hyödyllisenä, koska kertasimme uudestaan annetut kurssitehtävät ja minulle selkeni vaadittujen tehtävien laajuus.

Torstai kului nopeasti lainsäädännön ja kotouttamistyön opiskelun parissa. Erityisesti lainsäädäntöön liittyvät tehtävät koin haasteellisina, mutta Sirpan luento pohjusti aihetta onneksi hyvin ja vähensi tehtäviin liittyvää jännitystä. Torstai oli itsenäisen työn päivä, jolloin lueskelin tehtävien yhteen liitettyjä aineistoja, kokosin palvelutarjotin tehtävän, ja lisäilin kalenteriini tehtävien palautuspäivämäärät sekä etsin itselleni ryhmäläisiä tulevia ryhmätöitä varten. Perjantaina käsittelimme monikulttuurista palveluohjausta ja käynnistimme kansalaisyhteiskunta- tehtävien käsittelyn aiheeseen liittyvän luennon kuuntelun avulla.

 

Viikko 4

Edellisen viikon jälkeen olin väsynyt kaikesta uudesta informaatiosta, mutta odotin mielenkiinnolla tulevaa. Viikon neljä aiheena oli nimittäin moninaisuus ja kansalaisyhteiskunta. Maanantai oli jälleen itsenäisen työn päivä, jolloin käynnistimme ohjauksellisen ryhmätyön Teamsin välityksellä. Lisäksi perehdyin artikkeliin tiistain dialogiryhmiä varten. Tiistaina oli dialogiryhmien lisäksi viestintää ja sosiokulttuuriseen innostamiseen liittyvä luento. Erityisesti dialogiryhmät jäivät positiivisena kokemuksena mieleen. Kaikki ryhmäläiseni olivat perehtyneet aineistoon hyvin ja saimme paljon keskustelua aikaiseksi. Lopuksi palautin Moodleen ryhmämme tekemän yhteenvedon vastauksista.

Keskiviikkona pääsimme esittelemään viime viikolla kootut palvelutarjottimet ja Jana piti mielenkiintoisen luennon, jonka yhteydessä oli konkreettinen harjoitus. Palvelutarjottimien esittelyn johdosta pääsin vertailemaan kuntien välisiä eroja maahanmuuttajille tarjotuista palveluista ja Janan esittelemän harjoituksen ansiosta opin uusia keinoja, joita voin hyödyntää tulevaisuuden työssäni sosionomina. Torstai kului järjestöpäivää seuratessa ja perjantaina kuuntelimme romanivähemmistöön liittyvää luennointia sekä saimme romaneita vierailijoiksi Zoomin välityksellä.

Järjestöpäivä jäi erityisen kirkkaana mieleeni tältä viikolta. Järjestötoiminnan esittelyn lisäksi saimme kuulla kahden kokemusasiantuntijan koskettavat kertomukset. Ensimmäinen kokemusasiantuntija kertoi anorexian sairastamisesta ja toinen työuupumuksesta. Mielestäni kokemusasiantuntijoita saisi olla opetuksessa mukana mahdollisuuksien mukaan paljon enemmän, koska heidän ansiostaan koin oppineeni myös järjestötoiminnasta tehokkaammin. Tunteisiin vetoaminen ja niiden herättäminen onkin yksi vaikuttamisen keinoista ja sen huomasin toimivan minuun erityisen voimakkaasti. Perjantai jäi vähintään yhtä mielekkäänä muistiini romanivierailijoiden ansiosta. He olivat panostaneet kulttuurinsa esittelyyn valtavasti. PowerPointien läpikäymisen lisäksi toinen vierailijoista esiintyi meille opiskelijoille laulamalla ja soittamalla kitaraa. Jälleen koin muistijälkeni opiskeltavasta aiheesta paljon kirkkaampana.

 

Viikko 5

Tämä viikko jatkui samalla teemalla kuin edellinenkin. Maanantaina oli jälleen itsenäisen työn päivä, jonka hyödynsin tällä kertaa kirjallisuuspiiri kakkosen tekemiseen. Lisäksi selailin tuleva tentin aiheita Moodlesta. Tiistaina pääsimme keskustelemaan breakout- huoneissa lukemistamme kirjoista kirjallisuuspiiriä varten ja keskustelimme ohjauksellisen ryhmätyön etenemisestä. Tiistain kruunasi sateenkaariperheistä kertova luennoitsija ja erityisesti vieraileva sateenkaariseniori, joka avasi rohkeasti oman elämäntarinansa ja vastasi esittämiimme kysymyksiin. Harmittelen kyllä edelleen sitä, että aika loppui kesken, aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja vierailijan ansiosta se avautui minulle vielä syvällisemmin. Illalla luin jälleen dialogiryhmiä varten annetun artikkelin.

Keskiviikkoaamuna oli siis dialogiryhmät, jotka olivat tälläkin kertaa opettavaiset ja ajatuksia herättävät. Viime kertaan verrattuna keskityimme enemmän asioista keskusteluun ja pohdintaan liiallisen asioiden kirjaamisen sijaan. Tämän ansiosta koin, että pääsimme pohdinnassa syvemmälle tasolle ja artikkelissa käsitelty aihe, vaikuttaminen, avautui paremmin. Keskiviikkoiltapäivä kului haastattelutehtävää tehdessä, itse haastattelu oli klo 13.00-14-00 ja sen jälkeen kokosimme ryhmän kesken vielä vastauksia noin tunnin verran.

Torstaina ollut itsenäisen työn päivä kului aamulla pidetyn Teams- puhelun merkeissä haastattelutehtävän valmiiksi tekemiseen ja tentin suorittamiseen. Haastattelutehtävän koin mielekkäänä, koska se poikkesi aikaisemmista kurssitehtävistä ja oli mukavaa päästä keskustelemaan järjestön edustajan kanssa ennemmin kuin, että tiedon hankinta olisi tapahtunut internetin avulla, kuten useimmissa kurssitehtävissä.

Tentin tekemisestä minulle jäi hieman kaksijakoiset tuntemukset. Olin perehtynyt aiheeseen hyvin ja onnistuinkin läpäisemään tentin. Jännitin sitä kuitenkin ensin kovasti ja koin saaneeni opettajilta hieman ristiriitaista tietoa sen laajuuden ja arvioinnin suhteen. Esimerkiksi miinuspisteitä ei pitänyt tulla, mutta näin ei ollutkaan. Lisäksi tenttiin kuluvaa aika-arviota oli muutettu kahdesta tunnista puoleen tuntiin. Hieman ihmettelen ristiriitaista tiedottamista, mutta onneksi tentti on kuitenkin hyväksytysti suoritettu.

 

Viikko 6

Tämän viikon aiheena oli sosiokulttuurinen työ ja osallisuutta tukevat menetelmät. Maanantaina oli itsenäisen työn päivä, jonka hyödynsin viestinnän alustuksen tekemiseen yhdessä ryhmäni kanssa. Lisäksi iltapäivällä oli ohjaukselliseen kurssitehtävään liittyen ohjaus Kiipulassa. Tämän ohjauskerran aiheena oli tutustumisleikit ja mukava yhdessäolo ulkona, koronarajoitukset huomioiden. Ohjaaminen itsessään oli aluksi jännittävää, mutta hyvin pian niin me ohjaajat kuin osallistujatkin tulimme toisillemme tutuiksi ja kokonaisuutena ohjaamisesta muodostui positiivinen kokemus.

Tiistai- päivä oli suunniteltu kansalaisyhteiskunta- tehtävien purkua varten. Oman ryhmäni esitys oli klo 10.20-10.40 ja aiheenamme oli Hämeenlinnan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry. Esitys sujui hyvin ja oli mielenkiintoista kuulla myös muiden järjestöjen toiminnasta. Kokonaisuutena päivä oli mielenkiintoisuudesta huolimatta psyykkisesti raskas, koska informaatiota tuli paljon lyhyeen aikaan nähden. Keskiviikko alkoi dialogiryhmillä, joissa oli tällä kertaa aiheena suomalaiset kansalaisvaikuttajina. Toimin jälleen ryhmällemme kirjurina, koska koen oppivani paremmin, kun saan keskustelun lisäksi kirjoittaa asioita ylös. Iltapäivä koostui englannin ja viestinnän oppitunneista. Englannin tunneilla hyödynsimme muun muassa Swayta tehtävien tekemisessä ja viestinnän tunnilla kuuntelin ryhmissä laadittuja alustuksia.

Torstai oli jälleen itsenäisen työn päivä, joka kului kirjatiivistelmän laatimisessa ja ohjauksellisen tehtävän Powerpointin kokoamisessa yhdessä ryhmäni kanssa Teamsin välityksellä. Perjantai oli suhteellisen lyhyt, mutta antoisa koulupäivä, koska saimme jälleen vieraan elävöittämään opetusta. Tällä kertaa vierailijamme Loisto setlementti ry:stä kertoi monikulttuurisuudesta ja kunniaväkivallasta.

 

Viikko 7

Viikon seitsemän aiheena oli jälleen sosiokulttuurinen työ ja osallisuutta tukevat menetelmät. Maanantai alkoi ohjauksellisen kurssitehtävän toisella ohjauksella Kiipulassa. Tällä kertaa olimme suunnitelleet opiskelijoille kuvasuunnistusta heidän koulun lähiympäristössä. Opiskelijat pitivät kuvasuunnistuksesta erittäin paljon saadun palautteen perusteella ja koin itsekin ohjaamisen tällä kertaa paljon luontevampana ensimmäiseen ohjauskertaan verrattuna. Opiskelijoiden kanssa oli helpompaa olla vuorovaikutuksessa ja sain kokea luottamuksen syntymisen konkreettisesti, kun yksi opiskelijoista tuli koronarajoitusten sallimissa rajoissa tekemään ”klikkauksen” kyynärpäällä oma ehtoisesti.

Koska tämä ohjauksellisen tehtävä oli minulle ensimmäinen kokemus kehitysvammaisista asiakastyhmänä, tällainen luottamuksen osoitus minua kohtaan tuntui hyvin palkitsevalta. Iltapäivällä pidimme vielä ohjauksellisen ryhmätehtävän ryhmäni kanssa Teams puhelun, jossa kokosimme Power pointtia tästä toisesta ohjauskerrasta. Tiistai alkoi kirjallisuuspiirillä, jossa pääsin esittelemään tuotokseni liittyen kidutustrauman tunnistamiseen. Myös muiden esitykset olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, koska aiheena ollut moninaisuus mahdollisti aiheen tulkitsemisen hyvin monesta näkökulmasta. Iltapäivällä ryhmäni piti viestinnän tunnilla tekemämme alustuksen liittyen seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon edistämiseen ja englannin tunnilla keskustelimme lähestyvästä kansainvälisyysviikosta ja teimme tehtäviä ryhmissä.

Keskiviikkona kuuntelin haastattelutehtävien esityksiä Zoomin välityksellä. Jälleen uusista järjestöistä kuuleminen oli mielenkiintoista ja tällä kertaa en kokenut päivää niin kuormittavana psyykkisesti, koska sain ainoastaan keskittyä kuuntelemaan, eikä minun tarvinnut jännittää esittämistä, koska pidimme oman ryhmäni esityksen viime viikolla. Torstain itsenäisen työn päivä kului oho-tapaamisen ja rentoutumisen merkeissä. Sallin itselleni torstain lepopäivänä, koska kaikki koulutyöt olivat hyvässä vauhdissa ja suurin osa jopa palautettuna. Perjantai oli työntäyteinen päivä, koska Pakolaisnuoret ry:n vierailijan lisäksi Jana piti oppitunnilla luennoinnin lisäksi luoviin menetelmiin liittyvän harjoituksen, joka vaati keskittymistä ja heittäytymiskykyä. Koin harjoituksen hyödyllisenä itselleni ja uskon, että voin hyödyntää sitä tekemässäni sosionomin työssäni myöhemmin. Iltapäivällä korjasimme sosiaalipedagogiikan esseen parini kanssa täysin valmiiksi.

 

Viikko 8

Tämä viikko oli vihdoin paljon englannin tunneilla pohjustettu International Week. Viikko alkoi tunnin mittaisella avausluennolla, jossa meidät opiskelijat ja muut osallistujat toivotettiin tervetulleiksi. Päivä jatkui workshopilla, jossa käsiteltiin menetystä, surua ja tuskaa. Luennoitsija oli hyvin innokas, vaikka aihe olikin vakava. Opin menetykseen liittyvästä prosessista ja sain uusia näkökulmia ja keinoja negatiivisten tunteiden käsittelyyn workshopin ansiosta. Iltapäivällä oli vielä tunnin mittainen luento liittyen adoptioon. Adoptiota käsiteltiin aikuisten kokemuksien perusteella, pohtien adoption vaikutusta heidän nykyiseen elämäänsä.

Tiistaina osallistuin liikuttavalle luennolle, jossa käsiteltiin rasismia. Siitä huolimatta, että rasismia käsiteltiin yleisestä näkökulmasta, oli luento silti hyvin tunnepitoinen, koska en henkilökohtaisesti tule koskaan ymmärtämään miten rasismia voi edelleen tapahtua. Opin rasismin rakenteista ja siitä, kuinka monelle eri tasolle se ulottuu. Lisäksi katsoimme kaksi videota, jotka todistivat, että rasismi on opittua. Tämän vuoksi en voi ymmärtää miten yhteiskunnassamme on edelleen mahdollista, että jotkut meistä aikuisista mahdollistavat pienten lasten kieroutuneiden skeemojen muodostumisen. Iltapäivällä osallistuin workshoppiin riskikäyttäytymiseen liittyen. Aihe oli jälleen mielenkiintoinen ja saimme tällä kertaa myös konkreettisia tuotoksia valmiiksi, kun kokosimme mallin riskikäyttäytymisen ehkäisemiseksi.

Keskiviikkona osallistuin luennolle, jonka aiheena oli maiden selviytymiskyky haasteellisten aikojen, kuten vallitsevan pandemian aikana. Luennolla pohdittiin muun muassa sitä, kuinka nopeasti kaikki muuttui koronaviruksen johdosta ja miten tilanteeseen ollaan sopeuduttu. Perehdyimme esimerkiksi uusiin oppimiskäsityksiin ja siihen, miten elämä mahdollisesti jatkuu pandemian jälkeen. Iltapäivällä oli vielä luento opiskelijoiden hyvinvoinnista, mikä olikin hyvin sidoksissa aamupäivällä käsiteltyyn aiheeseen.

Torstaina minulla ei ollut enää workshopeja tai luentoja, koska olin suunnitellut tietoisesti pitäväni kaikki ensimmäisenä kolmena päivänä. Tämän ansiosta olimme sopineet ryhmäni kanssa ohjauksellisen tehtävän viimeisen ohjauksen tälle päivälle. Aikataulullisten haasteiden vuoksi pidimme ohjauksen Zoomin välityksellä. Kokemuksena tällainen netissä tapahtuva ohjaaminen oli valtavan arvokas, koska kaikille ryhmästäni tämä oli ensimmäinen kerta, ja ohjaaminen onnistui loistavasti, mikä on merkittävä tieto tulevaisuuden ohjaamiseen liittyviä mahdollisuuksia ajatellen.

Perjantaina oli ainoastaan International Weekin yhteenvetotilaisuus, jossa pääsimme vielä yhteisesti kokoamaan ajatuksia kuluneesta viikosta ja saimme kuunnella, viikon kruunaavan, upean musiikkiesityksen.

Viikko 9

Lomaviikko

 

Viikko 10

Moduulin viimeinen viikko käynnistyi seminaarilla, jossa pääsimme esittelemään ohjauksellisen tehtävän pohjalta kootut Power Pointit. Oman esityksen pitäminen oli hyvin palkitsevaa, koska olimme ryhmäni kanssa panostaneet paljon niin ohjauksien suunnitteluun, ohjaamiseen kuin kirjallisen tuotoksenkin tekemiseen. Myös muiden esityksistä näki, että ohjauksellinen tehtävä on ollut mieleinen ja sen hiomiseen on käytetty paljon aikaa.

Viimeisen viikon loput kolme itsenäistä päivää hyödynsin viestinnän tehtävien viimeistelyyn ja International Weekin raportin kirjoittamiseen.

 

Oma oppimisprosessi

Lukiessani tätä oppimispäiväkirjaa huomaan, että nopeasti kuluneeseen moduuliin on sisältynyt runsaasti monipuolista sisältöä. Verrattuna kahteen aikaisempaan moduuliin, vierailijoiden määrä on suurempi ja ryhmätöitä oli huomattavasti enemmän. Kokonaisuutena moduulista jäi positiivinen kokemus, joka on herättänyt ajatuksia syvemmällä sisimmässäni kuin olisin uskonut.

Esimerkiksi uuden asiakasryhmän, kehitysvammaisten, kanssa työskentely on saanut minut pohtimaan mahdollisuuksiani työskennellä heidän kanssaan tulevaisuudessa, vaikka aikaisemmin koin asiakasryhmän itselleni kaukaisena. Lisäksi olen tämän moduulin ansiosta ymmärtänyt moninaisuuden käsitteen laajuuden huomattavasti paremmin. Aikaisemmin olisin lähtenyt käsittelemään moninaisuutta ongelmien ja niiden ratkomisen näkökulmasta. Nyt näen monianisuuden pelkkien ongelmien ratkomisen lisäksi arvokkaana kokoanisuutena, jota jokaisen ihmisen tulisi vaalia enemmän.

Järjestöihin tutustuminen oli merkittävä kokemus sen vuoksi, että olen aikaisemmin aliarvioinut niiden merkitystä tietämättömyyden vuoksi. Todellisuudessa järjestöjen tekemä työ on mittaamattoman arvokasta ja useille osa-alueille ulottuvaa. Myös erilaisiin vähemmistöihin perehtyminen on saanut minut ajattelemaan sitä, kuinka paljon vähemmistöjä onkaan ja mitä kaikkea minä pystyn tulevana sosionomina tekemään heidän hyväkseen.

Moduulin oppimistehtävät olivat mielenkiintoisia ja koen, että luennot ja tehtävät ovat kulkeneet hyvin käsi kädessä, mikä on tehnyt oppimisesta helpompaa. Tämän moduulin jälkeen on mukava lähteä hetkeksi erikoistumaan varhaiskasvatukseen, koska tunnen olevani avoimempi ja tietoisempi kaikista niistä mahdollisuuksista mitä sosionomin työ voikin mahdollistaa.

Blogireflektointi

 Käsipuutehtävän rakentamisesta on nyt kulunut noin puoli vuotta. Tarkastellessani käsipuutani ja sen yhteyteen liitettyä tekstiä, voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Tällä tarkoitan sitä, että jo puolessa vuodessa koen edistyneeni suhteellisen paljon listaamissani kehityskohteissa kuluneeseen aikaan nähden. Esimerkiksi kehityskohteena mainitsemani esiintyminen on ollut koetuksella tämän kolmannen moduulin ohjaustehtävän ansiosta. Kolmesta ohjauskerrasta yksi oli täysin minun ja parini vastuulla. Heittäydyin siis noin kymmenen ihmisen edessä tehtävään, jota en ollut suorittanut koskaan aikaisemmin, ja josta suoriuduin erinomaisesti.

Käsipuutehtävässä mainitsemani täydellisyyden tavoittelu on myös ollut haastettuna viimeisen kahden moduulin aikana. Varsinkin juuri kuluneessa, kulttuurista moninaisuutta käsittelevässä moduulissa esimerkiksi ryhmätyöt ja erilaiset toiminnalliset tehtävät tarjosivat minulle mahdollisuuden kehittää itseäni. Huomaan oppineeni joustavuudesta ja kompromissien tekemisestä, mikä on edesauttanut koulutehtävien tekemisessä, koska tehtäviin paneutuminen on mielekästä ja palkitsevaa pelkän suorittamisen ja täydellisyyden tavoittelun sijaan.

Sosiaalipedagogiikan essee oli kokonaisuus, jonka rakentamiseen hyödynsin parini kanssa useita kuukausia. Saimme parini kanssa esseestä arvosanaksi kolmosen. Olin aluksi hieman pettynyt tulokseen, koska olimme panostaneet tehtävään huolella ja käyttäneet sen hiomiseen useita tunteja. Sisällöllisesti esseemme sai hyvää palautetta, mutta ilmeisesti virheet oikeinkirjoituksessa ja muissa muodollisissa seikoissa, kuten lähteiden merkinnässä, oli liikaa puutteita tai virheitä. Korjasimme parini kanssa esseestämme merkityt virheet, mikä oli mielestäni oppimistehtävänä loistava. Esseen tarkastelu uudesta näkökulmasta auttoi ymmärtämään saatua palautetta ja arvosanaa.

Sosiaalipedagogiikan esseen lisäksi viestintään liittyneet oppimistehtävät olen kokenut mielekkäinä myös tässä moduulissa. Pidin siitä, että suullisen alustuksen aiheen sai valita vapaasti kurssiin liittyvistä aiheista, koska kaikkien esityksistä muodostui hyvin monipuolinen katsaus kurssin aiheista. Oman ryhmäni esitys sujui mielestäni hyvin ja tehtävän tekeminen oli myös hyvin palkitsevaa, koska onnekseni löysin hyvän ryhmän, jossa tehtävän tekeminen oli tasapuolista ja helppoa. Lisäksi olen kokenut kaikki viestinnän luennot hyödyllisinä tukipilareina moduulien oppimistehtävien tekemiseen. Tässä moduulissa aiheista kirkkaimpana jäivät mieleen selkokieleen ja argumentointiin liittyvät luennot.

Koska haluan kehitykseni viestijänä olevan mahdollisimman tehokasta, olen pohtinut myös uusia kehityskohteita, joihin haluan panostaa tulevissa moduuleissa. Sosiaalipedagogiikan esseestä oppineena aion keskittyä teksteissäni enemmän yksityiskohtiin ja viimeistelyyn. Esiintymistaitojeni kehittyminen vaatii vielä uusia haasteita ja haluan myös oppia tuomaan oman näkemykseni selkeämmin esille. Haluan uskaltaa ottaa kantaa ja oppia tarkastelemaan asioita useista eri näkökulmista, jotta oman näkemykseni muodostuminen olisi mahdollisimman perusteltu ja todenmukainen.