Valitsin kuuntele ja reflektoi- tehtävän suorittamiseksi harjoittelun toisen päivän 10.8.2021, koska sain tietää ensimmäisenä päivän aikana, että askartelisimme tuolloin lasten kanssa ja lähtisimme retkelle puistoon. Päätin lähteä suorittamaan tehtävää siten, että olin koko päivän valppaana ja keskityin erityisesti kuunteluun dokumentoimatta mitään ennen päivän loppua. Kotiin päästyäni kirjasin ylös ajatuksia, palautetta ja tilanteet, joista koin saavani eniten oppeja kuuntelu- ja palautetaitoihin liittyen.
Valitsemani päivä tehtävän suorittamiselle oli erittäin otollinen, koska sain kokea useita tilanteita, joissa kuuntelu- ja palautetaitoni olivat koetuksella. Ensimmäisen havainnon kuuntelutaitojen merkityksestä tein aamulla, johon olimme suunnitelleet askartelua pienryhmässä. Ensin lapset saivat valita itse netistä heitä kiinnostavan askartelun, joka päätyi lopulta olemaan pahvikissat.
Aluksi noudatimme ohjetta tarkasti, jotta kissoille saatiin muoto ja oikeat mittasuhteet. Huomasimme kuitenkin työntekijöiden kanssa yhdessä pian, että lapset halusivat hyödyntää luovuuttaan laajemmin, kuin mitä mallissa oleva kuva olisi mahdollistanut. Halusimme tietysti tukea lasten omaa toimintaa ja tarjosimme heille sen vuoksi lisää erilaisia materiaaleja kissojen rakenteluun. Esimerkiksi pienet timantit, langat ja pörröiset rautalangat mahdollistivat jokaisen pahvikissan muodostumista persoonalliseksi.
Lapset olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja työntekijöiden kanssa reflektoimme tilannetta yhteisesti keskustelemalla lasten osallisuuden merkityksestä. Opin erityisesti tilanteesta sen, että työntekijöiden kuuntelutaitojen merkitys ja nopea reagointi ovat valtavan suuressa osassa lapsen kehityksen suhteen. Lasten kanssa työskennellessä on tärkeää pitää mielessä avoimuus, uteliaisuus ja oma leikkisyys. Erityisesti kädentaitoihin liittyvissä tehtävissä pidän itselleni suurimpana kehityskohteena luovuuden laajentamista, koska en ole itse kovin kätevä käsistäni. Tämänkin vuoksi pahvikissojen askartelu oli loistava oppimiskokemus.
Toinen kuuntelu- ja palautetaitojani kehittävä tapahtuma oli iltapäivällä tekemämme retki leikkipuistoon. Puistossa nostin yhden lapsista kiipeilytelineeseen hänen pyynnöstään. Tähän yksi ohjaajistani reagoi antamalla minulle palautetta toiminnastani. Hän kertoi, että heidän yhteinen toimintatapansa on olla nostamatta lapsia kiipeilytelineeseen, koska muuten lapsen motorinen kehityksen seuranta on vaikeampaa, innostamisen merkitys vähenee ja lapsen oma arvokas oppimiskokemus jää suppeammaksi.
Saamani palaute oli hyvin arvokasta, koska sen jälkeen keskustelimme motorisesta kehityksestä enemmän ja tulimme yhdessä lopputulokseen, että toimintani ei ollut varsinaisesti virheellistä, en vain vielä osannut ajatella tilannetta varhaiskasvattajan näkökulmasta tarpeeksi pitkälle. Keskustelimme myös vanhempien toiminnan vaikutuksesta tällaisessa tilanteessa. Vanhemmat saattavat nostaa lapsiaan kiipeilytelineisiin hyvässä tarkoituksessa, jonka vuoksi lapsilla on syntynyt tilanteesta sisäinen malli ja siksi toimintani ei ollut normaalista poikkeavaa.
Oppimiskokemuksen täydensi se, että hetkeä myöhemmin lapsi kiipesi kiipeilytelineeseen ensimmäistä kertaa koskaan aikaisemmin täysin itsenäisesti. Lapsen onnistumisen kokemus oli jotain niin aitoa, että en tule tuskin koskaan unohtamaan tätä oppimiskokemusta. Lopetimme tilanteen lapsen kehumisella ja yhteisellä keskustelulla työntekijöiden kanssa siitä, kuinka tämän kaltaiset tilanteet ovat erittäin arvokkaita niin lapsen itsensä kuin työntekijöiden tekemän havainnoinnin ja varhaiskasvatussuunnitelmien kirjaamisen kannalta.
Havaintojeni pohjalta koin hyödyllisimmäksi aineistoksi Luoma-aho, K.-M. (2014) Youtube videon asiakkaan kohtaamisesta. Videossa käsitellään asiakkaan kohtaamista ja kuuntelua viiden ”portaan” avulla, jotka ovat kunnioitus, kuuntelu, myötätunto, sanat ja luottamus omaan ammattitaitoon. Pohdin Luoma-Ahon listaamia portaita ja pyrin tarkastelemaan niitä kokemieni asiakastilanteiden suhteen.
Erityisesti kiipeilytelineeseen liittyvässä asiakastilanteessa ”portaat” tulevat hienosti esille. Kunnioitus osoittautui tärkeäksi elementiksi esimerkiksi siinä vaiheessa, kun sain kuulla päiväkodin linjauksesta olla nostamatta lapsia kiipeilytelineisiin. Kuuntelutaidot olivat haastettuna ohjaajani toimesta, kun hän perusteli minulle toiminnan merkitystä ja seurauksia.
Myötätunto oli merkittävässä osassa siinä vaiheessa, kun lapsi pyysi minua uudestaan nostamaan hänet telineeseen, mutta opittuani päiväkodin käytännöt, jouduin kauniisti kieltäytymään ja perustelemaan lapselle, miksi en voi näin enää tehdä. Tällöin myös sanojen merkityksellä ja luottamuksella oli paljon painoarvoa, jotta lapsi ymmärsi tarkoitukseni ja luotti minuun, kun kerroin hänelle, että hänen on mahdollista päästä kiipeilytelineeseen täysin itsenäisesti kovan työn lopputuloksena.
Kaiken tämän lisäksi opin sen, että vaikka varhaiskasvatuksen opettaja on johtavassa ja ohjaavassa roolissa lasten ja minun toiminnassa, lapsilta ja lapsien kanssa tapahtuvista asiakaskohtaamisista saa välillä yhtä paljon tai enemmänkin oppeja irti kuin ainoastaan keskusteluista ja reflektoinnista, joita käydään yhdessä ohjaajien kanssa.
Lähteet:
https://learn.hamk.fi/pluginfile.php/584433/mod_folder/content/0/Kuntelutaidot.pptx?forcedownload=1
Luoma-aho, K.-M. (2014). Asiakkaan kohtaaminen [video]. Sensonet. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=gXjXBgms3Zk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti