Loppureflektointi

Aloitin viestinnän portfolioni kirjoittamisen omien viestinnän taitojeni arvioinnilla. On haikeaa, mutta palkitsevaa lukea omaa tekstiäni viestinnän taitojeni arvioinnista. Kirjoitin viestinnän taitojeni arvioinnin sosionomiopintojeni alkuvaiheessa, vuonna 2020. Nyt istun kirjoittamassa tätä tekstiä valmistumisen kynnyksellä vuonna 2023. Avasin viestinnän taitojeni arvioinnissa omia vahvuuksia ja heikkouksia sekä kehityskohteita viestinnällisestä näkökulmasta.

Vahvuuksikseni listasin empatiakyvyn ja taidon ymmärtää sarkasmia sekä pieniä viestejä, joita saatetaan jättää verbaalisesti ilmoittamatta, mutta jotka halutaan ymmärrettävän. Kerroin viestinnän taitojeni kehityksestä polkuna, joka on muodostunut koulunkäynnin ja läheisten ihmisten tuen avulla. Avasin myös heikkouksiani ja kehityskohteitani viestijänä. Listasin yhdeksi heikkouksista täydellisyyden tavoittelun, jonka vuoksi en uskaltanut saada ääntäni kuuluviin ja kehityskohteisiini kuului yleisön edessä puhuminen sekä kuvallinen ilmaisu.

Kun pohdin viestinnän taitojani nyt, kohta valmistuvana varhaiskasvatuksen sosionomina, voin sanoa olevani ylpeä. Koen edelleen, että listaamani vahvuudet pitävät paikkaansa ja olen saanut hyödyntää niitä opintojeni aikana monipuolisesti, erityisesti harjoitteluissa. Heikkoudeksi listaamani täydellisyyden tavoittelun näen muuttaneen muotoaan positiivisessa merkityksessä. Olen edelleen tarkka ja täsmällinen, mutta olen oppinut olemaan itselleni lempeämpi ja näkemään mahdolliset epäonnistumisetkin oppimiskokemuksina. Olen pystynyt vastaamaan omiin kehityskohteisiini puhumalla luokan edessä, jopa vieraalla kielellä, ja olen oppinut kuvallista ilmaisua taidelähtöisten menetelmien opetuksen ja erilaisten oppimistehtävien avulla.

Viestinnällisten taitojeni kehityksen ansiosta olen myös kokenut ammatillista kasvua ja saanut luottamusta omaan osaamiseeni valmistuvana varhaiskasvatuksen sosionomina. Viestinnällisten taitojen harjoittelu läpi opintojen on mahdollistanut opinnäytetyön kirjoittamisen, joka on ollut valtavan tärkeä oppimisprosessi. Opinnäytetyön loppuun saattamisen lisäksi olen työllistynyt sosionomin työkentälle, lastensuojeluun. Lastensuojelussa pääseen hyödyntämään ja jatkamaan viestinnällisten taitojeni kehitystä verbaalisessa ja kirjallisessa muodossa. Lasten kanssa käytävät kesksutelut kehittävät verbaalista viestintääni ja kirjaaminen edistää kirjallisia viestintätaitojani. Päällimmäisinä tunteina ovat ylpeys ja kiitollisuus minulle itselleni siitä, että olen jaksanut tehdä töitä ja jaksanut kehittää itseäni sekä viestinnällistä osaamistani, jotta olen päässyt siihen pisteeseen missä olen nyt.

Sosiaalialan kehittäminen harjoittelu ( 15op.) - arviointi

 

Kuntoutuspolku- tehtävä

Linkki tehtävään: Kuntoutuspolku- tehtävä.docx

Esimiestyön/lähijohtamisen harjoittelu ( 5op. ) -arviointi

 

Oppimisen kokoava yksilötehtävä

 Linkki tehtävään: 

Oppimisen kokoava yksilötehtävä.docx

Kehittämistehtävän posteri ja raportti

Linkki: https://www.canva.com/design/DAE5RGAjxyE/MSGZmbCbOsZ_zUacR0dSKQ/view?utm_content=DAE5RGAjxyE&utm_campaign=designshare&utm_medium=link&utm_source=publishsharelink

 

Linkki kehittämistehtävän raporttiin: Raportti

 

Reflektio simulaatiopäivästä

Osallistuin 15.11.2022 viestinnän opintojen simulaatiopäivään, jossa harjoittelimme toiminnallisten menetelmien avulla tilanteita, joissa tullaan kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Simulaatiopäivänä hyödynsimme tilanteiden rakentamisessa, esittämisessä ja läpikäynnissä draamaa eli näyttelyä. Jakauduimme ryhmiin, jossa meille annettiin aiheet ja meitä pyydettiin hyödyntämään luovuuttaa esitysten rakentamisessa. Saimme käyttöömme rekvisiittaa, jota hyödynsimme rooliin astumisessa. Esimerkiksi minulla oli päälläni huomioliivi, kun esitin työnjohtajaa.

Aluksi sovimme omassa ryhmässämme roolit ja tavat, joilla halusimme tuoda ilmi työyhteisössä tapahtuvaa epäoikeudenmukaista kohtelua. Oma roolini esityksessä oli olla työnjohtaja, joka ei ottanut tarvittavaa vastuuta tilanteista, vaan vastasi työntekijöiden kysymyksiin välinpitämättömästi ja viestinnällisesti yksinkertaisesti. Esityksemme sujui kokonaisuutena hyvin, yleisö reagoi siihen naurulla ja epäoikeudenmukainen kohtelu ymmärrettiin. Esityksessämme epäoikeudenmukaista kohtelua tapahtui siis työnjohtajan toimesta, koska hän ei ottanut tarvittavaa vastuuta sekä työntekijöiden kesken, kun työkaverit puhuivat selän takana pahaa henkilöstä, joka ei ollut kuulemassa.

Päivän aikana esityksiä oli useita. Ryhmät hyödynsivät omaa luovuuttaan loistavasti ja erilaisten tilanteiden simuloinnin todistaminen oli hauskaa ja mielenkiintoista. Eniten äänestettyjä esityksiä toistettiin ja pysäytettiin opettajan toimesta useampaan kertaan. Toistot ja pysäytykset mahdollistivat opiskelijoiden toimesta tapahtuneen kommentoinnin ja ohjaamisen. Kommentoinnin ja ohjaamisen avuulla pystyimme havaitsemaan tilanteissa olleita käännekohtia ja puuttumaan niihin. Vaikka tilanteen simuloitiin alunperin osoittamaan epäoikeudenmukaista kohtelua, lopetimme simulaatiopäivän kuitenkin siihen, että äänestetyin esitys esitettiin siten, että epäoikeudenmukaisuudet oli korjattu tilanteesta.

Koin simulaatiopäivän tärkeänä oppimiskokemuksena ja pidin sitä myös ryhmädynamiikkaa vahvistavana tekijänä. Oma ja kanssa opiskelijoiden heittäytyminen mahdollisti mieleenpainuvan simulaatiopäivän, joka opetti epäoikeudenmukaisesta kohtelusta työyhteisöstä sekä keinoista, joilla kannattaa ja ei kannata viestiä ihmisten kanssa.

Dokumentointi- tehtävä

Dokumentointi tehtävä, jossa tarkoituksena oli korjata asiakaskirjaus viestinnällisesti helpommin ymmärrettäväksi

ASIAKASKIRJAUS:

 

Äiti, isä 2 poikaa 16v ja 11 v

Äidillä alkoholiongelma (sosiaalityöntekijöiden mielestä). Äiti ei näe ongelmaa. Häiriköi naapureita. Aina kun juo, perheväkivaltaa ja poliisit paikalla ja äiti putkaan. 4 kertaa 16 vuotias poika ollut yhteydessä häkeen. Poika osaa jo ennakoida, osasi soittaa ennakoivasti poliisit paikalle. Kaksisuuntainen?

Isä on käynyt käsiksi äitiin ja 16 v. poikaan. Isä käyttää alkoa.

Isä ei jaksa neuvotteluita. Äiti ei näe ongelmaa, ei suostu päihdekartoitukseen.

Poika haluaisi muuttaa sen, ettei alkolla läträttäisi.

11 v. toive: Ei enää tällaista. Äiti sanonut, ettei enää tapahdu. Poika luottaa siihen, mitä äiti sanoo. Pärjää koulussa hyvin. Pelaa jalkapalloa. Isä viettää paljon aikaa.

16v. Vaikeuksia koulunkäynnissä. Ei kunnioita naispuoleisia opettajia. Omaehtoisuutta. Koulu pitää ongelmien aiheuttajana. Ollut kiireellisesti sijoitettuna kerran isän käytyä päälle. Riita oli tullut pojan otettua kotoa viinaa. Isoveljellä raskas rooli. Kingi.

Ei juurikaan verkostoja lähistöllä. Parisuhde on-off.

Taloudellisia ongelmia. Ulosotto. Peliongelma isällä, joka aiheuttaa väkivaltaa.

Vanhemmat ovat töissä.

Pari kertaa vuodessa tulee rysähdys, silloin äiti viedään aina putkaan.

 

 

KORJATTU ASIAKASKIRJAUS:

Perheeseen kuuluvat äiti, isä ja kaksi poikaa, jotka ovat iältään 16- ja 11- vuotiaita. Sosiaalityöntekijät ovat ilmaisseet huolensa äidin mahdollisesta alkoholiongelmasta. Perheen äiti ei kuitenkaan itse tunnista mahdollista alkoholiongelmaa siitä huolimatta, että hän häiritsee alkoholin vaikutuksen alaisena naapureita ja on ollut virkavallan kanssa tekemisissä perheväkivallan vuoksi. 16-vuotias poika on joutunut olemaan yhteydessä hätäkeskukseen useamman kerran äidin hallitsemattoman käytöksen vuoksi. Äidin käytöksen perusteella on pohdittu kaksisuuntaisen mielialahäiriön olemassaolon mahdollisuutta.

Isän kerrotaan käyttäneen fyysistä väkivaltaa äitiin ja 16-vuotiaaseen poikaan. Myös perheen isä käyttää alkoholia ja ei suhtaudu myönteisesti keskusteluihin, jotka liittyvät perheen sisäisiin asioihin. Perheen äiti ei ole myöntyväinen päihdekartoituksen suhteen, eikä kykene näkemään perheen sisäisiä ongelmia ja niiden vakavuutta. 16-vuotias poika on ilmaissut, että haluaisi alkoholin käytön loppuvan perheessä. 11-vuotias poika haluaisi perheen sisäiset ongelmat päätökseen. Poika luottaa äidiltä saatuihin tyhjiin lupauksiin asioiden selviämisestä. Perheen ongelmista huolimatta poika pärjää koulussa hyvin, pelaa jalkapalloa ja viettää isän kanssa paljon aikaa.

16-vuotiaalla pojalla on haasteita koulunkäynnissä ja auktoriteettien kanssa, koska ei kykene noudattamaan opettajien antamia ohjeita. Poika on ollut kerran kiireellisesti sijoitettuna isän toimesta poikaan kohdistuneen fyysisen väkivallan vuoksi. Pojalla ei ole kattavia ihmissuhde verkostoja ja olemassa olevan parisuhteen tila vaihtelee.

Perheellä on myös taloudellisia ongelmia ja he ovat ulosoton asiakkaita. Isällä on peliongelma, joka lisää taloudellisia ongelmia ja väkivaltaisuutta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Harjoittelu varhaiskasvatusympäristössä (15 op.) - arviointi

 

Kuuntele ja reflektoi- tehtävä

Valitsin kuuntele ja reflektoi- tehtävän suorittamiseksi harjoittelun toisen päivän 10.8.2021, koska sain tietää ensimmäisenä päivän aikana, että askartelisimme tuolloin lasten kanssa ja lähtisimme retkelle puistoon. Päätin lähteä suorittamaan tehtävää siten, että olin koko päivän valppaana ja keskityin erityisesti kuunteluun dokumentoimatta mitään ennen päivän loppua. Kotiin päästyäni kirjasin ylös ajatuksia, palautetta ja tilanteet, joista koin saavani eniten oppeja kuuntelu- ja palautetaitoihin liittyen.

Valitsemani päivä tehtävän suorittamiselle oli erittäin otollinen, koska sain kokea useita tilanteita, joissa kuuntelu- ja palautetaitoni olivat koetuksella. Ensimmäisen havainnon kuuntelutaitojen merkityksestä tein aamulla, johon olimme suunnitelleet askartelua pienryhmässä. Ensin lapset saivat valita itse netistä heitä kiinnostavan askartelun, joka päätyi lopulta olemaan pahvikissat.

Aluksi noudatimme ohjetta tarkasti, jotta kissoille saatiin muoto ja oikeat mittasuhteet. Huomasimme kuitenkin työntekijöiden kanssa yhdessä pian, että lapset halusivat hyödyntää luovuuttaan laajemmin, kuin mitä mallissa oleva kuva olisi mahdollistanut. Halusimme tietysti tukea lasten omaa toimintaa ja tarjosimme heille sen vuoksi lisää erilaisia materiaaleja kissojen rakenteluun. Esimerkiksi pienet timantit, langat ja pörröiset rautalangat mahdollistivat jokaisen pahvikissan muodostumista persoonalliseksi.

Lapset olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja työntekijöiden kanssa reflektoimme tilannetta yhteisesti keskustelemalla lasten osallisuuden merkityksestä. Opin erityisesti tilanteesta sen, että työntekijöiden kuuntelutaitojen merkitys ja nopea reagointi ovat valtavan suuressa osassa lapsen kehityksen suhteen. Lasten kanssa työskennellessä on tärkeää pitää mielessä avoimuus, uteliaisuus ja oma leikkisyys. Erityisesti kädentaitoihin liittyvissä tehtävissä pidän itselleni suurimpana kehityskohteena luovuuden laajentamista, koska en ole itse kovin kätevä käsistäni. Tämänkin vuoksi pahvikissojen askartelu oli loistava oppimiskokemus.

Toinen kuuntelu- ja palautetaitojani kehittävä tapahtuma oli iltapäivällä tekemämme retki leikkipuistoon. Puistossa nostin yhden lapsista kiipeilytelineeseen hänen pyynnöstään. Tähän yksi ohjaajistani reagoi antamalla minulle palautetta toiminnastani. Hän kertoi, että heidän yhteinen toimintatapansa on olla nostamatta lapsia kiipeilytelineeseen, koska muuten lapsen motorinen kehityksen seuranta on vaikeampaa, innostamisen merkitys vähenee ja lapsen oma arvokas oppimiskokemus jää suppeammaksi.

Saamani palaute oli hyvin arvokasta, koska sen jälkeen keskustelimme motorisesta kehityksestä enemmän ja tulimme yhdessä lopputulokseen, että toimintani ei ollut varsinaisesti virheellistä, en vain vielä osannut ajatella tilannetta varhaiskasvattajan näkökulmasta tarpeeksi pitkälle. Keskustelimme myös vanhempien toiminnan vaikutuksesta tällaisessa tilanteessa. Vanhemmat saattavat nostaa lapsiaan kiipeilytelineisiin hyvässä tarkoituksessa, jonka vuoksi lapsilla on syntynyt tilanteesta sisäinen malli ja siksi toimintani ei ollut normaalista poikkeavaa.

Oppimiskokemuksen täydensi se, että hetkeä myöhemmin lapsi kiipesi kiipeilytelineeseen ensimmäistä kertaa koskaan aikaisemmin täysin itsenäisesti. Lapsen onnistumisen kokemus oli jotain niin aitoa, että en tule tuskin koskaan unohtamaan tätä oppimiskokemusta. Lopetimme tilanteen lapsen kehumisella ja yhteisellä keskustelulla työntekijöiden kanssa siitä, kuinka tämän kaltaiset tilanteet ovat erittäin arvokkaita niin lapsen itsensä kuin työntekijöiden tekemän havainnoinnin ja varhaiskasvatussuunnitelmien kirjaamisen kannalta.

Havaintojeni pohjalta koin hyödyllisimmäksi aineistoksi Luoma-aho, K.-M. (2014) Youtube videon asiakkaan kohtaamisesta. Videossa käsitellään asiakkaan kohtaamista ja kuuntelua viiden ”portaan” avulla, jotka ovat kunnioitus, kuuntelu, myötätunto, sanat ja luottamus omaan ammattitaitoon. Pohdin Luoma-Ahon listaamia portaita ja pyrin tarkastelemaan niitä kokemieni asiakastilanteiden suhteen.

Erityisesti kiipeilytelineeseen liittyvässä asiakastilanteessa ”portaat” tulevat hienosti esille. Kunnioitus osoittautui tärkeäksi elementiksi esimerkiksi siinä vaiheessa, kun sain kuulla päiväkodin linjauksesta olla nostamatta lapsia kiipeilytelineisiin. Kuuntelutaidot olivat haastettuna ohjaajani toimesta, kun hän perusteli minulle toiminnan merkitystä ja seurauksia.

Myötätunto oli merkittävässä osassa siinä vaiheessa, kun lapsi pyysi minua uudestaan nostamaan hänet telineeseen, mutta opittuani päiväkodin käytännöt, jouduin kauniisti kieltäytymään ja perustelemaan lapselle, miksi en voi näin enää tehdä. Tällöin myös sanojen merkityksellä ja luottamuksella oli paljon painoarvoa, jotta lapsi ymmärsi tarkoitukseni ja luotti minuun, kun kerroin hänelle, että hänen on mahdollista päästä kiipeilytelineeseen täysin itsenäisesti kovan työn lopputuloksena.

Kaiken tämän lisäksi opin sen, että vaikka varhaiskasvatuksen opettaja on johtavassa ja ohjaavassa roolissa lasten ja minun toiminnassa, lapsilta ja lapsien kanssa tapahtuvista asiakaskohtaamisista saa välillä yhtä paljon tai enemmänkin oppeja irti kuin ainoastaan keskusteluista ja reflektoinnista, joita käydään yhdessä ohjaajien kanssa.

Lähteet:

https://learn.hamk.fi/pluginfile.php/584433/mod_folder/content/0/Kuntelutaidot.pptx?forcedownload=1

https://learn.hamk.fi/pluginfile.php/584433/mod_folder/content/0/Palautetaidot_ja_kuuntelu.pptx?forcedownload=1

Luoma-aho, K.-M. (2014). Asiakkaan kohtaaminen [video]. Sensonet. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=gXjXBgms3Zk

Oppimispäiväkirja

Moduuli 3, Oppimispäiväkirja                                                                                                                                      SOSOP20

 

Viikko 3

Tämän viikon teemana oli monikulttuurinen työ. Viikko käynnistyi itsenäisen työn päivällä, joka kului hyvin pitkälti moduulin aikataulujen tutkimisessa ja tehtävien sisäistämisessä. Tiistaina ja keskiviikkona käynnistyi asiasisällöllinen opetus, joka sisälsi muun muassa sosiokulttuuriseen innostamiseen ja luovien menetelmien hyödyntämiseen sekä yksilön kulttuuriseen kehitykseen perehtymistä. Lisäksi opiskelimme viestintää. Viestinnän oppitunnin koin erityisen hyödyllisenä, koska kertasimme uudestaan annetut kurssitehtävät ja minulle selkeni vaadittujen tehtävien laajuus.

Torstai kului nopeasti lainsäädännön ja kotouttamistyön opiskelun parissa. Erityisesti lainsäädäntöön liittyvät tehtävät koin haasteellisina, mutta Sirpan luento pohjusti aihetta onneksi hyvin ja vähensi tehtäviin liittyvää jännitystä. Torstai oli itsenäisen työn päivä, jolloin lueskelin tehtävien yhteen liitettyjä aineistoja, kokosin palvelutarjotin tehtävän, ja lisäilin kalenteriini tehtävien palautuspäivämäärät sekä etsin itselleni ryhmäläisiä tulevia ryhmätöitä varten. Perjantaina käsittelimme monikulttuurista palveluohjausta ja käynnistimme kansalaisyhteiskunta- tehtävien käsittelyn aiheeseen liittyvän luennon kuuntelun avulla.

 

Viikko 4

Edellisen viikon jälkeen olin väsynyt kaikesta uudesta informaatiosta, mutta odotin mielenkiinnolla tulevaa. Viikon neljä aiheena oli nimittäin moninaisuus ja kansalaisyhteiskunta. Maanantai oli jälleen itsenäisen työn päivä, jolloin käynnistimme ohjauksellisen ryhmätyön Teamsin välityksellä. Lisäksi perehdyin artikkeliin tiistain dialogiryhmiä varten. Tiistaina oli dialogiryhmien lisäksi viestintää ja sosiokulttuuriseen innostamiseen liittyvä luento. Erityisesti dialogiryhmät jäivät positiivisena kokemuksena mieleen. Kaikki ryhmäläiseni olivat perehtyneet aineistoon hyvin ja saimme paljon keskustelua aikaiseksi. Lopuksi palautin Moodleen ryhmämme tekemän yhteenvedon vastauksista.

Keskiviikkona pääsimme esittelemään viime viikolla kootut palvelutarjottimet ja Jana piti mielenkiintoisen luennon, jonka yhteydessä oli konkreettinen harjoitus. Palvelutarjottimien esittelyn johdosta pääsin vertailemaan kuntien välisiä eroja maahanmuuttajille tarjotuista palveluista ja Janan esittelemän harjoituksen ansiosta opin uusia keinoja, joita voin hyödyntää tulevaisuuden työssäni sosionomina. Torstai kului järjestöpäivää seuratessa ja perjantaina kuuntelimme romanivähemmistöön liittyvää luennointia sekä saimme romaneita vierailijoiksi Zoomin välityksellä.

Järjestöpäivä jäi erityisen kirkkaana mieleeni tältä viikolta. Järjestötoiminnan esittelyn lisäksi saimme kuulla kahden kokemusasiantuntijan koskettavat kertomukset. Ensimmäinen kokemusasiantuntija kertoi anorexian sairastamisesta ja toinen työuupumuksesta. Mielestäni kokemusasiantuntijoita saisi olla opetuksessa mukana mahdollisuuksien mukaan paljon enemmän, koska heidän ansiostaan koin oppineeni myös järjestötoiminnasta tehokkaammin. Tunteisiin vetoaminen ja niiden herättäminen onkin yksi vaikuttamisen keinoista ja sen huomasin toimivan minuun erityisen voimakkaasti. Perjantai jäi vähintään yhtä mielekkäänä muistiini romanivierailijoiden ansiosta. He olivat panostaneet kulttuurinsa esittelyyn valtavasti. PowerPointien läpikäymisen lisäksi toinen vierailijoista esiintyi meille opiskelijoille laulamalla ja soittamalla kitaraa. Jälleen koin muistijälkeni opiskeltavasta aiheesta paljon kirkkaampana.

 

Viikko 5

Tämä viikko jatkui samalla teemalla kuin edellinenkin. Maanantaina oli jälleen itsenäisen työn päivä, jonka hyödynsin tällä kertaa kirjallisuuspiiri kakkosen tekemiseen. Lisäksi selailin tuleva tentin aiheita Moodlesta. Tiistaina pääsimme keskustelemaan breakout- huoneissa lukemistamme kirjoista kirjallisuuspiiriä varten ja keskustelimme ohjauksellisen ryhmätyön etenemisestä. Tiistain kruunasi sateenkaariperheistä kertova luennoitsija ja erityisesti vieraileva sateenkaariseniori, joka avasi rohkeasti oman elämäntarinansa ja vastasi esittämiimme kysymyksiin. Harmittelen kyllä edelleen sitä, että aika loppui kesken, aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja vierailijan ansiosta se avautui minulle vielä syvällisemmin. Illalla luin jälleen dialogiryhmiä varten annetun artikkelin.

Keskiviikkoaamuna oli siis dialogiryhmät, jotka olivat tälläkin kertaa opettavaiset ja ajatuksia herättävät. Viime kertaan verrattuna keskityimme enemmän asioista keskusteluun ja pohdintaan liiallisen asioiden kirjaamisen sijaan. Tämän ansiosta koin, että pääsimme pohdinnassa syvemmälle tasolle ja artikkelissa käsitelty aihe, vaikuttaminen, avautui paremmin. Keskiviikkoiltapäivä kului haastattelutehtävää tehdessä, itse haastattelu oli klo 13.00-14-00 ja sen jälkeen kokosimme ryhmän kesken vielä vastauksia noin tunnin verran.

Torstaina ollut itsenäisen työn päivä kului aamulla pidetyn Teams- puhelun merkeissä haastattelutehtävän valmiiksi tekemiseen ja tentin suorittamiseen. Haastattelutehtävän koin mielekkäänä, koska se poikkesi aikaisemmista kurssitehtävistä ja oli mukavaa päästä keskustelemaan järjestön edustajan kanssa ennemmin kuin, että tiedon hankinta olisi tapahtunut internetin avulla, kuten useimmissa kurssitehtävissä.

Tentin tekemisestä minulle jäi hieman kaksijakoiset tuntemukset. Olin perehtynyt aiheeseen hyvin ja onnistuinkin läpäisemään tentin. Jännitin sitä kuitenkin ensin kovasti ja koin saaneeni opettajilta hieman ristiriitaista tietoa sen laajuuden ja arvioinnin suhteen. Esimerkiksi miinuspisteitä ei pitänyt tulla, mutta näin ei ollutkaan. Lisäksi tenttiin kuluvaa aika-arviota oli muutettu kahdesta tunnista puoleen tuntiin. Hieman ihmettelen ristiriitaista tiedottamista, mutta onneksi tentti on kuitenkin hyväksytysti suoritettu.

 

Viikko 6

Tämän viikon aiheena oli sosiokulttuurinen työ ja osallisuutta tukevat menetelmät. Maanantaina oli itsenäisen työn päivä, jonka hyödynsin viestinnän alustuksen tekemiseen yhdessä ryhmäni kanssa. Lisäksi iltapäivällä oli ohjaukselliseen kurssitehtävään liittyen ohjaus Kiipulassa. Tämän ohjauskerran aiheena oli tutustumisleikit ja mukava yhdessäolo ulkona, koronarajoitukset huomioiden. Ohjaaminen itsessään oli aluksi jännittävää, mutta hyvin pian niin me ohjaajat kuin osallistujatkin tulimme toisillemme tutuiksi ja kokonaisuutena ohjaamisesta muodostui positiivinen kokemus.

Tiistai- päivä oli suunniteltu kansalaisyhteiskunta- tehtävien purkua varten. Oman ryhmäni esitys oli klo 10.20-10.40 ja aiheenamme oli Hämeenlinnan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry. Esitys sujui hyvin ja oli mielenkiintoista kuulla myös muiden järjestöjen toiminnasta. Kokonaisuutena päivä oli mielenkiintoisuudesta huolimatta psyykkisesti raskas, koska informaatiota tuli paljon lyhyeen aikaan nähden. Keskiviikko alkoi dialogiryhmillä, joissa oli tällä kertaa aiheena suomalaiset kansalaisvaikuttajina. Toimin jälleen ryhmällemme kirjurina, koska koen oppivani paremmin, kun saan keskustelun lisäksi kirjoittaa asioita ylös. Iltapäivä koostui englannin ja viestinnän oppitunneista. Englannin tunneilla hyödynsimme muun muassa Swayta tehtävien tekemisessä ja viestinnän tunnilla kuuntelin ryhmissä laadittuja alustuksia.

Torstai oli jälleen itsenäisen työn päivä, joka kului kirjatiivistelmän laatimisessa ja ohjauksellisen tehtävän Powerpointin kokoamisessa yhdessä ryhmäni kanssa Teamsin välityksellä. Perjantai oli suhteellisen lyhyt, mutta antoisa koulupäivä, koska saimme jälleen vieraan elävöittämään opetusta. Tällä kertaa vierailijamme Loisto setlementti ry:stä kertoi monikulttuurisuudesta ja kunniaväkivallasta.

 

Viikko 7

Viikon seitsemän aiheena oli jälleen sosiokulttuurinen työ ja osallisuutta tukevat menetelmät. Maanantai alkoi ohjauksellisen kurssitehtävän toisella ohjauksella Kiipulassa. Tällä kertaa olimme suunnitelleet opiskelijoille kuvasuunnistusta heidän koulun lähiympäristössä. Opiskelijat pitivät kuvasuunnistuksesta erittäin paljon saadun palautteen perusteella ja koin itsekin ohjaamisen tällä kertaa paljon luontevampana ensimmäiseen ohjauskertaan verrattuna. Opiskelijoiden kanssa oli helpompaa olla vuorovaikutuksessa ja sain kokea luottamuksen syntymisen konkreettisesti, kun yksi opiskelijoista tuli koronarajoitusten sallimissa rajoissa tekemään ”klikkauksen” kyynärpäällä oma ehtoisesti.

Koska tämä ohjauksellisen tehtävä oli minulle ensimmäinen kokemus kehitysvammaisista asiakastyhmänä, tällainen luottamuksen osoitus minua kohtaan tuntui hyvin palkitsevalta. Iltapäivällä pidimme vielä ohjauksellisen ryhmätehtävän ryhmäni kanssa Teams puhelun, jossa kokosimme Power pointtia tästä toisesta ohjauskerrasta. Tiistai alkoi kirjallisuuspiirillä, jossa pääsin esittelemään tuotokseni liittyen kidutustrauman tunnistamiseen. Myös muiden esitykset olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, koska aiheena ollut moninaisuus mahdollisti aiheen tulkitsemisen hyvin monesta näkökulmasta. Iltapäivällä ryhmäni piti viestinnän tunnilla tekemämme alustuksen liittyen seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon edistämiseen ja englannin tunnilla keskustelimme lähestyvästä kansainvälisyysviikosta ja teimme tehtäviä ryhmissä.

Keskiviikkona kuuntelin haastattelutehtävien esityksiä Zoomin välityksellä. Jälleen uusista järjestöistä kuuleminen oli mielenkiintoista ja tällä kertaa en kokenut päivää niin kuormittavana psyykkisesti, koska sain ainoastaan keskittyä kuuntelemaan, eikä minun tarvinnut jännittää esittämistä, koska pidimme oman ryhmäni esityksen viime viikolla. Torstain itsenäisen työn päivä kului oho-tapaamisen ja rentoutumisen merkeissä. Sallin itselleni torstain lepopäivänä, koska kaikki koulutyöt olivat hyvässä vauhdissa ja suurin osa jopa palautettuna. Perjantai oli työntäyteinen päivä, koska Pakolaisnuoret ry:n vierailijan lisäksi Jana piti oppitunnilla luennoinnin lisäksi luoviin menetelmiin liittyvän harjoituksen, joka vaati keskittymistä ja heittäytymiskykyä. Koin harjoituksen hyödyllisenä itselleni ja uskon, että voin hyödyntää sitä tekemässäni sosionomin työssäni myöhemmin. Iltapäivällä korjasimme sosiaalipedagogiikan esseen parini kanssa täysin valmiiksi.

 

Viikko 8

Tämä viikko oli vihdoin paljon englannin tunneilla pohjustettu International Week. Viikko alkoi tunnin mittaisella avausluennolla, jossa meidät opiskelijat ja muut osallistujat toivotettiin tervetulleiksi. Päivä jatkui workshopilla, jossa käsiteltiin menetystä, surua ja tuskaa. Luennoitsija oli hyvin innokas, vaikka aihe olikin vakava. Opin menetykseen liittyvästä prosessista ja sain uusia näkökulmia ja keinoja negatiivisten tunteiden käsittelyyn workshopin ansiosta. Iltapäivällä oli vielä tunnin mittainen luento liittyen adoptioon. Adoptiota käsiteltiin aikuisten kokemuksien perusteella, pohtien adoption vaikutusta heidän nykyiseen elämäänsä.

Tiistaina osallistuin liikuttavalle luennolle, jossa käsiteltiin rasismia. Siitä huolimatta, että rasismia käsiteltiin yleisestä näkökulmasta, oli luento silti hyvin tunnepitoinen, koska en henkilökohtaisesti tule koskaan ymmärtämään miten rasismia voi edelleen tapahtua. Opin rasismin rakenteista ja siitä, kuinka monelle eri tasolle se ulottuu. Lisäksi katsoimme kaksi videota, jotka todistivat, että rasismi on opittua. Tämän vuoksi en voi ymmärtää miten yhteiskunnassamme on edelleen mahdollista, että jotkut meistä aikuisista mahdollistavat pienten lasten kieroutuneiden skeemojen muodostumisen. Iltapäivällä osallistuin workshoppiin riskikäyttäytymiseen liittyen. Aihe oli jälleen mielenkiintoinen ja saimme tällä kertaa myös konkreettisia tuotoksia valmiiksi, kun kokosimme mallin riskikäyttäytymisen ehkäisemiseksi.

Keskiviikkona osallistuin luennolle, jonka aiheena oli maiden selviytymiskyky haasteellisten aikojen, kuten vallitsevan pandemian aikana. Luennolla pohdittiin muun muassa sitä, kuinka nopeasti kaikki muuttui koronaviruksen johdosta ja miten tilanteeseen ollaan sopeuduttu. Perehdyimme esimerkiksi uusiin oppimiskäsityksiin ja siihen, miten elämä mahdollisesti jatkuu pandemian jälkeen. Iltapäivällä oli vielä luento opiskelijoiden hyvinvoinnista, mikä olikin hyvin sidoksissa aamupäivällä käsiteltyyn aiheeseen.

Torstaina minulla ei ollut enää workshopeja tai luentoja, koska olin suunnitellut tietoisesti pitäväni kaikki ensimmäisenä kolmena päivänä. Tämän ansiosta olimme sopineet ryhmäni kanssa ohjauksellisen tehtävän viimeisen ohjauksen tälle päivälle. Aikataulullisten haasteiden vuoksi pidimme ohjauksen Zoomin välityksellä. Kokemuksena tällainen netissä tapahtuva ohjaaminen oli valtavan arvokas, koska kaikille ryhmästäni tämä oli ensimmäinen kerta, ja ohjaaminen onnistui loistavasti, mikä on merkittävä tieto tulevaisuuden ohjaamiseen liittyviä mahdollisuuksia ajatellen.

Perjantaina oli ainoastaan International Weekin yhteenvetotilaisuus, jossa pääsimme vielä yhteisesti kokoamaan ajatuksia kuluneesta viikosta ja saimme kuunnella, viikon kruunaavan, upean musiikkiesityksen.

Viikko 9

Lomaviikko

 

Viikko 10

Moduulin viimeinen viikko käynnistyi seminaarilla, jossa pääsimme esittelemään ohjauksellisen tehtävän pohjalta kootut Power Pointit. Oman esityksen pitäminen oli hyvin palkitsevaa, koska olimme ryhmäni kanssa panostaneet paljon niin ohjauksien suunnitteluun, ohjaamiseen kuin kirjallisen tuotoksenkin tekemiseen. Myös muiden esityksistä näki, että ohjauksellinen tehtävä on ollut mieleinen ja sen hiomiseen on käytetty paljon aikaa.

Viimeisen viikon loput kolme itsenäistä päivää hyödynsin viestinnän tehtävien viimeistelyyn ja International Weekin raportin kirjoittamiseen.

 

Oma oppimisprosessi

Lukiessani tätä oppimispäiväkirjaa huomaan, että nopeasti kuluneeseen moduuliin on sisältynyt runsaasti monipuolista sisältöä. Verrattuna kahteen aikaisempaan moduuliin, vierailijoiden määrä on suurempi ja ryhmätöitä oli huomattavasti enemmän. Kokonaisuutena moduulista jäi positiivinen kokemus, joka on herättänyt ajatuksia syvemmällä sisimmässäni kuin olisin uskonut.

Esimerkiksi uuden asiakasryhmän, kehitysvammaisten, kanssa työskentely on saanut minut pohtimaan mahdollisuuksiani työskennellä heidän kanssaan tulevaisuudessa, vaikka aikaisemmin koin asiakasryhmän itselleni kaukaisena. Lisäksi olen tämän moduulin ansiosta ymmärtänyt moninaisuuden käsitteen laajuuden huomattavasti paremmin. Aikaisemmin olisin lähtenyt käsittelemään moninaisuutta ongelmien ja niiden ratkomisen näkökulmasta. Nyt näen monianisuuden pelkkien ongelmien ratkomisen lisäksi arvokkaana kokoanisuutena, jota jokaisen ihmisen tulisi vaalia enemmän.

Järjestöihin tutustuminen oli merkittävä kokemus sen vuoksi, että olen aikaisemmin aliarvioinut niiden merkitystä tietämättömyyden vuoksi. Todellisuudessa järjestöjen tekemä työ on mittaamattoman arvokasta ja useille osa-alueille ulottuvaa. Myös erilaisiin vähemmistöihin perehtyminen on saanut minut ajattelemaan sitä, kuinka paljon vähemmistöjä onkaan ja mitä kaikkea minä pystyn tulevana sosionomina tekemään heidän hyväkseen.

Moduulin oppimistehtävät olivat mielenkiintoisia ja koen, että luennot ja tehtävät ovat kulkeneet hyvin käsi kädessä, mikä on tehnyt oppimisesta helpompaa. Tämän moduulin jälkeen on mukava lähteä hetkeksi erikoistumaan varhaiskasvatukseen, koska tunnen olevani avoimempi ja tietoisempi kaikista niistä mahdollisuuksista mitä sosionomin työ voikin mahdollistaa.

Blogireflektointi

 Käsipuutehtävän rakentamisesta on nyt kulunut noin puoli vuotta. Tarkastellessani käsipuutani ja sen yhteyteen liitettyä tekstiä, voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Tällä tarkoitan sitä, että jo puolessa vuodessa koen edistyneeni suhteellisen paljon listaamissani kehityskohteissa kuluneeseen aikaan nähden. Esimerkiksi kehityskohteena mainitsemani esiintyminen on ollut koetuksella tämän kolmannen moduulin ohjaustehtävän ansiosta. Kolmesta ohjauskerrasta yksi oli täysin minun ja parini vastuulla. Heittäydyin siis noin kymmenen ihmisen edessä tehtävään, jota en ollut suorittanut koskaan aikaisemmin, ja josta suoriuduin erinomaisesti.

Käsipuutehtävässä mainitsemani täydellisyyden tavoittelu on myös ollut haastettuna viimeisen kahden moduulin aikana. Varsinkin juuri kuluneessa, kulttuurista moninaisuutta käsittelevässä moduulissa esimerkiksi ryhmätyöt ja erilaiset toiminnalliset tehtävät tarjosivat minulle mahdollisuuden kehittää itseäni. Huomaan oppineeni joustavuudesta ja kompromissien tekemisestä, mikä on edesauttanut koulutehtävien tekemisessä, koska tehtäviin paneutuminen on mielekästä ja palkitsevaa pelkän suorittamisen ja täydellisyyden tavoittelun sijaan.

Sosiaalipedagogiikan essee oli kokonaisuus, jonka rakentamiseen hyödynsin parini kanssa useita kuukausia. Saimme parini kanssa esseestä arvosanaksi kolmosen. Olin aluksi hieman pettynyt tulokseen, koska olimme panostaneet tehtävään huolella ja käyttäneet sen hiomiseen useita tunteja. Sisällöllisesti esseemme sai hyvää palautetta, mutta ilmeisesti virheet oikeinkirjoituksessa ja muissa muodollisissa seikoissa, kuten lähteiden merkinnässä, oli liikaa puutteita tai virheitä. Korjasimme parini kanssa esseestämme merkityt virheet, mikä oli mielestäni oppimistehtävänä loistava. Esseen tarkastelu uudesta näkökulmasta auttoi ymmärtämään saatua palautetta ja arvosanaa.

Sosiaalipedagogiikan esseen lisäksi viestintään liittyneet oppimistehtävät olen kokenut mielekkäinä myös tässä moduulissa. Pidin siitä, että suullisen alustuksen aiheen sai valita vapaasti kurssiin liittyvistä aiheista, koska kaikkien esityksistä muodostui hyvin monipuolinen katsaus kurssin aiheista. Oman ryhmäni esitys sujui mielestäni hyvin ja tehtävän tekeminen oli myös hyvin palkitsevaa, koska onnekseni löysin hyvän ryhmän, jossa tehtävän tekeminen oli tasapuolista ja helppoa. Lisäksi olen kokenut kaikki viestinnän luennot hyödyllisinä tukipilareina moduulien oppimistehtävien tekemiseen. Tässä moduulissa aiheista kirkkaimpana jäivät mieleen selkokieleen ja argumentointiin liittyvät luennot.

Koska haluan kehitykseni viestijänä olevan mahdollisimman tehokasta, olen pohtinut myös uusia kehityskohteita, joihin haluan panostaa tulevissa moduuleissa. Sosiaalipedagogiikan esseestä oppineena aion keskittyä teksteissäni enemmän yksityiskohtiin ja viimeistelyyn. Esiintymistaitojeni kehittyminen vaatii vielä uusia haasteita ja haluan myös oppia tuomaan oman näkemykseni selkeämmin esille. Haluan uskaltaa ottaa kantaa ja oppia tarkastelemaan asioita useista eri näkökulmista, jotta oman näkemykseni muodostuminen olisi mahdollisimman perusteltu ja todenmukainen.

Sosiaalipedagogiikan essee

https://hameenamk-my.sharepoint.com/:w:/r/personal/elina20135_student_hamk_fi/_layouts/15/Doc.aspx?sourcedoc=%7BB1C46A13-4402-47F6-9575-8B3B7C4C9238%7D&file=Sospedan%20essee%20valmis%20versio.docx&action=default&mobileredirect=true

Orientaatio sosiaalialan perustehtävään harjoittelu ( 5op. )- arviointi

 

Viestintätaitojen arviointi

Viestintä on kokonaisuus, joka perustuu erilaisten merkitysten luomiseen tiedon vastaanottamisen ja rakentamisen avulla. Viestintä koostuu verbaalisesta eli sanallisesta ja nonverbaalisesta eli sanattomasta viestinnästä. Verbaalinen, yleensä tiedostettu, viestintä koostuu esimerkiksi sanallisesta ilmaisusta, tauoista puheessa ja täytesanoista. Nonverbaaliviestintä taas koostuu enemmän tiedostamattomista vuorovaikutuksen elementeistä, kuten ilmeistä, eleistä, tilankäytöstä ja kosketuksesta.

Oma polkuni viestijänä on ollut vaihderikas ja nousujohteinen. Tukipilarina viestijäkuvani rakentumisessa ovat ehdottomasti olleet perhe, johon kuuluu kaksi sisarusta ja vanhemmat, sekä isovanhemmat ja ystävät. Vanhemmilta ja isovanhemmilta saatu kasvatus on istuttanut viestijäkuvaani erilaisia arvoja, joiden pohjalta olen alkanut kehittämään itseäni. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi luotettavuus, rehellisyys ja avoimuus. Sisaruksiltani olen saanut valtavasti oppeja kärsivällisyyteen sekä kuuntelutaitoihin liittyen ja ystävien avulla olen kehittynyt empatiakyvyltäni sekä sosiaalisilta vuorovaikutustaidoiltani.

Koulutuksen myötä olen opiskellut uusia taitoja viestintään liittyen, mikä on auttanut minua tiedostamaan omassa viestinnässäni esiintyviä heikkouksia ja vahvuuksia. Koulutuksen lisäksi viestintäni kehittymiseen on vaikuttanut työelämään tutustumiset, kesätyöt sekä ensimmäinen vakituinen työpaikka. Erityisesti kesätyöt ja ensimmäinen työpaikka ovat opettaneet minulle vastuunkantoa ja johtamista sekä asiakaslähtöistä toimintaa, joista uskon olevan valtavasti hyötyä tulevaisuuden työelämässä sekä henkilökohtaisissa ihmissuhteissa.

Viestinnän tietoisen opiskelun ansiosta olen kyennyt arvioimaan juuri minulle ominaisia viestintään liittyviä taitoja. Esimerkiksi jo varhain kehittynyt kuuntelutaito, tunneäly ja empatiakyky ovat muodostuneet minulle suurimmiksi vahvuuksiksi. Lukiossa olin parhaimmillani äidinkielen tunneilla, erityisesti kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntäni ja lukemisen ansiosta olen oppinut ymmärtämään sarkasmia. Kaikkea minulle ei myöskään tarvitse kertoa suoraan verbaalisen viestinnän avulla, vaan jotain voi myös jättää tulkinnan varaan, koska koen olevani hyvä oivaltamaan niin sanottuja piiloviestejä ja ”rivien välistä” lukeminen on myös osaamisalaani.

Kiinnostus opiskeluun jo alakoulusta lähtien on rakentanut minulle hyvän pohjan, jonka avulla olen edennyt ammattikorkeakouluun asti. Valitettavasti reittiäni menestykseen on varjostanut täydellisyyden tavoittelu, jota pidänkin itselleni suurena kehityskohteena. Joskus minun on ollut vaikeaa erottaa motivoituminen ja pakonomainen suorittaminen tai täydellisyyden tavoittelu, mikä onkin usein johtanut uupumiseen ja tulosten heikkenemiseen. Viestinnässä täydellisyyden tavoittelu näkyy minulla vetäytymisenä isossa ryhmässä, koska halu olla oikeassa on niin suuri, että en uskalla ilmaista mielipidettäni siinä pelossa, että se torjutaan.

Täydellisyyden tavoittelun vähentämisen lisäksi muita kehityskohteita viestinnässäni ovat esiintyminen, oman tilan ottaminen ja kuvilla ilmaisu. Esiintymistä tulen harjoittelemaan opintojen aikana lisää ja uskon, että myös oman tilan ottaminen kehittyy sitä mukaa, mitä tutummaksi kouluympäristö minulle muodostuu. Kuvilla ilmaisulla heikkoutena viestinnässä tarkoitan esimerkiksi omien töiden visualisointia ja lisää ajankäyttöä kuvien tulkintaan sekä vähemmän aikaa tekstien tulkitsemiseen ja muodostamiseen, jotta viestijäkuvani voisi olla entistä monipuolisempi.

Viestintätaitoni ovat siis ikääntymisen ja kokemuksien myötä muodostunut kokonaisuus, joka kehittyy jatkuvasti. Omien heikkouksien ja vahvuuksien pohdinnan avulla uskon kehittyväni entistä paremmaksi viestijäksi, koska ryhdyn tekemään tietoisia muutoksia viestintätaitojeni parantamiseksi ja viestijäkuvani muovautumiseksi entistä kehittyneemmäksi. Omien viestintätaitojen pohdinnan yhteenvetona haluankin sanoa itselleni, että muista, että synnyit olemaan aito ja olet hyvä sellaisena kuin olet eikä ole olemassa absoluuttista täydellisyyttä, joten sen tavoitteluun on turha kuluttaa ylimääräistä aikaa ja energiaa.

 

Johdanto

Tässä portfoliossa tarkastellaan viestinnällisten taitojeni kehittymistä sosionomikoulutukseni ajan. Aloitin sosionomikoulutukseni vuonna 2020 ja minun on tarkoitus valmistua vuoden 2023 loppuun mennessä. Opintoni kestivät siis 3,5 vuotta ja niiden aikana osallistuin viestinnän opetukseen, rakensin erilaisia oppimistehtäviä ja ennen kaikkea kehitin viestinnän osaamistani laaja-alaisesti. Tämä portfolio toimii siis todistuksena näiden kaikkien asioiden kehityksestä. Olen lisännyt tähän portfolioon oppimistehtäviä ja dokumentteja opintojeni aikana toteutetuista tehtävistä ja kokemuksista, jotka ovat vahvistaneet taitojani viestijänä.

Portfolio koostuu omien viestintätaitojeni arvioinnista, sosiaalipedagogiikan essee- tehtävästä ja siihen liittyvän oppimisen reflektoinnista, kuuntele- ja reflektoi tehtävästä, kehittämistehtävän posterista ja raportista, simulaatiopäivän reflektiosta ja oppimisen kokoavasta yksilötehtävästä. Lisäksi olen lisännyt portfoliooni sosionomikoulutukseni aikaisista harjoittelusta saatuja arviointeja kuvaamaan kehitystäni viestinnällistä osaamista ajatellen. Portfoliosta löytyy myös muutamia koulutuksen aikana toteuttamiani tehtäviä, joiden uskon myös kuvaavan hyvin viestinnällisten taitojeni kehitystä.